Ruotsissa on jo pitkään vaadittu väestönlaskentaa, koska ei enää tiedetä keitä siellä asuu. Virallisesti maan väestömäärä on nyt 10.54 miljoonaa, mutta perinteisellä laskennalla sen voitaisiin todeta olevan 11.64 miljoonaa.
Sitten kun ajetaan tietokoneiden läpi sosiaalitoimen, poliisin ja muiden laitosten nimidata, voidaankin ehkä todeta maassa oleskelevan 12.66 miljoonaa "henkilöä". Pakolaisilla kun on aivan vakio, että kaikilla on monet paperit (Ruotsin poliisi).
Ensin tullaan maahan kokonaan ilman papereita, keksitään migrin ystävälliselle tädille joku puhtaaksi tarkistettu nimi ja sen jälkeenhän niitä nimiä on helppo keksiä lisää.
Ei meillä Suomessa tietenkään, koska "me tiedämme jokaisen tulijan taustat Migrissä". Paitsi verottaja ei tiennyt, koska rakennusalalle (180.000 suuta) tulleen pakollisen veronumeron arvioi verohallinto hakevan 30.000 ulkomaalaista, mutta hakijoita olikin 61.000!
Hesarissa Pohjois- Savon hankejohtaja Harriet Lonka kirjoittaa hyvin huoltovarmuudesta ja samoista asioista puhuu uusi elinkeinoministerimme Sakari Puisto (PS). Maatalous, turpeen tunnustaminen uusiutuvaksi, kaivosteollisuus, metsäteollisuus, jne ovat Suomen selviämisen elinehtoja.
Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla perustoimeentulosta ja työttömyysturvasta jo 40- 50% maksetaan vieraskielisille, sekä musliminaisten työllisyysasten on taatusti alle 10%.
Siitä huolimatta kauhistellaan kaikkea maaseudun tukemista ja miljardien syytämistä Helsingin betonislummien joutilaille pidetään kansantaloudellisesti ja tulevaisuuden kannalta välttämättömänä!
Minua kauhistuttaa pk- seudun lasten elämä, kun muistelen omaa lapsuuttani Lapissa. Ensimmäiset joki ja järvi olivat jo parin sadan metrin päässä ja kylää ympäröivistä tuntureista lähimmät kilometrin päässä. Kaikki kesät meidän pojankoltiasten lauma kalasteli ja souteli vesillä, juoksenteli metsissä, marjasti ja teki tietysti maatalojen monella tapaa opettavaisia, sekä tervettä mieltä ja ruumiinkuntoa vahvistavia töitä.
Helsingillä ja Espoolla on pitkästi merenrantaa, mutta suurin osa siitä on kulku kiellettyä aluetta, betonia ja kiveä, sekä loppujenkin hienojen rantakallioiden pääle rakennetaan siltoja sukkahousupyöräilijöille.
Pikkuiset lapsoset kököttävät häkkikanojen tapaan betonikopeissaan, vain sairastuttavat Internetit, väkivaltapelit ja älypuhelimet lohtunaan!
Näitä alla olevia kuvia Helsingin betonislummien lapsoset katsovat ihastellen, mutta minä kasvoin tuollaisissa maisemissa, kuten kasvavat vielä nykyäänkin Suomen maaseudun lapset.
