Ero lääkäreiden välillä on niin iso, ettei sille ole järjellistä selitystä.
Eri lähteistä olen lukenut Ruotsissa lääkäreiden hoitavan päivässä tuplasti enemmän potilaita kuin Suomessa, sekä Tanskassa ja monissa muissa maissa monta kertaa enemmän. Teinonenkaan ei sano sitä aivan suoraan, mutta kysymys on vain alalle hiipineestä moraalikadosta ja velttoudesta.
Eikä se ole vain lääkäreiden, eikä vain naislääkäreiden (misogynia!), eikä yleensäkään yksin julkisen sektorin tauti.
Minä olen työskennellyt kymmenillä yksityisillä rakennustyömailla ja aina työmaan alkaessa ja usein myöhemminkin meille työntekijöille pidetään raaka puhuttelu työajoista. Kysymys on aina niistä muutamista minuuteista aamulla, illalla, sekä ennen ja jälkeen taukojen. Eikä se ole mitään keskustelua, vaan pomojen vaahtosuista kiroamista ja lopputilillä uhkaamista.
Sitten minä olin taas vajaan vuoden kaupungin saaria ja venesatamia hoitavalla osastolla, missä n.15 miestä istui joka ikinen päivä kahvilla sen ensimmäisen palkallisen tunnin (tänäänkin!). Minullakin oli saariston rakennelmia korjatessa käytössäni kaupungin vene ja apumies, mutta se ensimmäinen tunti piti vaan istua. Kerran yritin lähteä ennen kahdeksaa aurinkoiselle merelle, mutta pomo kivahti vihaisesti: töihin lähdetään kaikki yhtä aikaa.
Eräs entinen työkaverini oli ollut vuosia rakentamassa Kostamusta ja tämä kova kommunistikin ihmetteli suomalaisen ja neuvostotyöläisen huimaa eroa. Suomalaiset rakensivat kerrostalon vuodessa, mutta venäläisiltä täysin samanlaisen rakentaminen viereen vei kolme vuotta.
Suomen sisälle on nyt rakentunut julkisen sektorin "neuvostoliitto", joka yli miljoonalla palkansaajallaan ja täydellä tiedotusvälineiden (Yle, HS) kontrollillaan hallitsee maata.
Jos julkisesta sektorista halutaan tehdä maahan etuoikeutettu rälssi, niin olkoon sitten niin, totesi numerot hyvin tunteva Osmo Soininvaara joskus 15 v sitten, kun käytiin keskustelua julkisen sektorin tuottavuuden nostamisesta.
Silloin se alhaisen tuottavuuden ongelma "ratkaistiin" lyömällä kaikille julkisen sektorin "palveluille" moninkertainen hinta! Sama meno on nytkin, kun valtion virkamies neuvotteli kaikille julkisen sektorin työntekijöille selvästi muita korkeammat palkankorotukset.
Rakennusalalla meillä on aina ollut selvät ja kaikkien hyväksymät käytännöt; kiireen tullessa tehdään niin pitkää päivää ja yötä, sekä viikonloputkin tarvittaessa, mutta hommat täytyy pitää aikataulussa. Perutaan häät, perutaan hautajaiset! Itselläni kirvesmiehellä pisin tuollainen taloudellinen "hätätyö" kesti 8 viikkoa ilman yhtään vapaapäivää!
Ei kunnilla ja valtiolla ole enää rahaa maksaa miljardeja vuodessa lisää noihin jatkuviin korkeisiin palkankorotuksiin, joten siellä tulee pian jättimäisiä lomautuksia ja henkilökunnan vähennyksiä. Se voikin olla ihan taloutta tervehdyttävää, jos julkiselta sektorilta lähtee pari sataa tuhatta henkeä Norjan kalatehtaille.
Terveydenhoidossa kansa on jo oma-aloitteisesti ratkaisemassa ongelmaa, kun jo yli miljoonalla ihmisellä on yksityinen terveydenhoitovakuutus, sekä "lääkäreiden lepokodeiksi" muuttuneiden terveyskeskusten tiloja vuokrataan jo yksityisyrittäjinä toimiville lääkäreille. Näin se vaan menee!
Esimerkki julkisen sektorin "apoteista". Vuosia sitten MOT käsitteli Kelan valitusosastoa, jossa oli jonossa 33. 000 valitusta ja käsittelyaika 3 vuotta. Naisjohtaja vetosi selityksessään vähän aiemmin tehtyyn osaston muuttoon, joka kesti puoli vuotta (ME) ja jonka aikana ei käsitelty yhtään valitusta!
Julkinen sektori tehtiin palvelemaan kansaa, mutta riittävän suureksi kasvettuaan se vaatii kansaa palvelemaan itseään. Erno Paasilinna.
