Finlandia- kirjallisuuspalkinto ja Kosovon puukameli

Eilinen Hesarin juttu kirjallisuuden Finlandia- palkinnon saaneesta Pajtim Statovicista ärsytti minua suuresti ja ajattelin heti tehdä siitä jutusta yleisarvostelun, koska kirjaa en tietenkään ole lukenut. Onko minulla kirvesmiehenä yleensäkään oikeutta arvostella korkeakulttuuria, sen voitte päätellä tästä. 

Tuossa Hesarin jutussa minua ärsytti suuresti, kun taas jostain keskiaikaisesta muslimien klaanikulttuurista tullut mamu arvostelee kovin sanoin lähes kaikissa asioissa maailman parhaaksi luokiteltua Suomea. 

Kirjoittaisi Jumalauta siitä omasta paskalandiastaan, mistä on joutunut pakenemaan, ajattelin. Mutta kyllä Statovci on kirjoittanutkin aika suoria sanoja siitä Kosovosta, se on hänen kunniakseen mainittava. 

Tuo hänen uusin kirjansa on ilmeiseti sovitettu Suomen tämän päivän ilmapiiriin ja onko kirjoittamisen ohella pohdittu peräti toisen Finlandia- palkinnon (30.000€) saamisen mahdollisuutta.

Koulussa opettaja halveksii muslimeja ja saa kirjan päähenkilön silppuamaan isän lainaaman pyhän rukouskirjan. Koulukaverit pakottavat pesemään ja nuolemaan vessanpönttöä alasti.

Koulukaverien äiti on juonitteleva ”rasistiämmä” ja Suomen pääministeri saa päähenkilöltä vimmaisen kirjeen: ”Johdat maatasi rasistien kanssa, sinä selvästi tahdot että maahanmuuttajat tapetaan.” Tuntuuko tutulta? 

Oi katso poikani Pajtim, noin suomalaiset heittävät ukrainalaiset naiset ja lapset lumihankeen, kun me muslimit saavumme maahan ja otamme niiden vääräuskoisten lämpöiset huoneet itsellemme. Ihan niin kuin Kairon julistuksessa sanotaankin vain muslimien olevan oikeauskoisia ja YK: n ihmisoikeussopimuksella me Pajtim pyyhimme perseemme! Allahu akbar ja sossua päälle!

Noin olisi Statovcin isä sanonut kaksivuotiaalle pojalleen Pajtimille, jos he olisivat saapuneet Ouluun talvella 2023. Tuossa Hesarin haastattelussa hän myös kauhistelee, kun "rasistihallitus leikkaa kulttuurista". Siitä on leikattu pakon edessä n. 3%, mutta mistä muusta on leikattu yhtä vähän (500 milj.- 17 milj.)! 

Nuorena minä asuin itse mamuna Ruotsissa ja silloin huonekalut ja televisiot sain tyhjään asuntooni sitä mukaa kuin töistä tuli palkkaa. Statovicin perhe sai viimeistä kahvinkeitintä ja viimeisintä mallia olevaa televisiota myöten kalustetut asunnot valmiina, joten siitä se suhteellisuudentajun puute. 

Hän olisi voinut käydä vilkaisemassa ikänsä töitä tehneen suomalaisen siivoojamummon asuntoa naapurissa ja olisi hämmästynyt tämän rasistiämmän köyhyydestä. Ikivanha televisio ja puhki kuluneet sohvat, se rasistiämmä ei osaa edes soittaa sosiaalitoimistoon! 

Olen tavannut paljon rakennusalalle albanialaisen klaanimafian tuoneita kosovolaisia, mutta ihmisinä minulla on heistä erittäin positiivinen kuva. 

Mutta johtuuko se Statovcin jankuttama toiseuden kokemus mahdollisesti heidän omasta käytöksestään ja puheistaan suomalaisia miehiä kohtaan. Suomalaisille naisillehan he ovat pelkkää hymyä, kukkia ja suklaata, ennen kuin sitten avioliitossa lätisee oikein kunnolla. 

Tässä minun (N-A) eräällä työmaalla käymäni keskustelu erään kymmeniä vuosia nuoremman kosovolaismiehen (Kpk, Kosovon puukameli) kanssa.

- Morjens, oletkos uusi täällä, kun ei ole ennen näkynyt? N-A ystävällisesti. 

- Joo kyllä olen ja tänään tulin. Kpk selvällä suomella.

- Oletkos sattumalta Kosovosta?

- Kyllä olen. Me kosovolaiset olemme vielä oikeita miehiä ja sotilaita, suomalaiset miehet on vain avuttomia nössöjä. Minäkin saan joka ainoan suomalaisen naisen minkä haluan ja minulla on ollut niitä vaikka kuinka paljon.

-Hmmm...., jaahas..., mutta johan nyt on perkele! Sinulla on harja kädessä ja sinä olet siivooja. Oletko sinä saatana ampunut tuolla harjalla! Minä olen saatana ampunut rynnäkkökiväärillä armeijassa ja minulla perkele on tässä naulapyssy ja moottorisaha. 

Kuka tässä on nössö, saatana! Täällä on kaikki siivoojat virolaisia ja venäläisiä naisia, mutta sitten yksi suuri Kosovon sotasankari heiluu harja kädessä kuin nainen! Vai oletko nainen, kaikilla kosovolaisilla naisillahan on tuollaiset pienet viikset! 

Tapasin Kpk: n monta kertaa myöhemminkin eri työmailla ja ensin hän säikähti näkemistäni, mutta loppujen lopuksi kävimme monia ystävällisiä keskusteluja. Ja katso, hänet oli kotoutettu!