Monien kaupunkilaisten mielikuvissa maalle jäävät ne, jotka eivät muuhun pysty, kirjoittaa tiedetoimittaja Annikka Mutanen.
Jollen syö lihaa, syön kuitenkin maalaisten kasvattamaa ruokaa. Ilman juntteja jyväjemmareita ja heinäkenkiä joutuisimme kaikki takaisin metsästäjä-kerääjiksi ja pitämään perunamaata rivitalokolmion takapihalla.
Annikka Mutanen kertoo syntyneensä itsekin maalla ja sen takia hän osaa arvostaa maaseutuväestöä. Hän kertoo Suomen olevan nyt 80% omavarainen ruuantuotannon suhteen, mutta miten käy maatalouden koko ajan supistuessa?
Jos olisi pelkkä puhelin, niin kyllä siinä tervekin ihminen masentuu. Sanoo perjantaidokumentissa 20- vuotias Eeemeli Laukkanen, johon dokumenttiin Annikka kirjoituksellan viittaa.
Itse muistan verrattain pitkän elämäni valoisimpina aikoina lapsuuteni kesät, jotka olisivat olleet köyhiä nykyisin Helsingin betonislummeissa asuvien nuorten mielestä.
Synnyin syrjäisessä kylässä (n. 100 suuta), joka oli kunnan ainoa ilman sähköä oleva asutuskeskus. Lähin joki ja järvi olivat alle 200 metrin päässä kotoani.
Televisioita ei siis ollut yhdessäkään talossa, joten me pojankoltiaiset vietimme kaikki kesäpäivät järvellä ja jokivarsissa erilaisia kaloja narraamassa. Jo reilusti alle 10- vuotiaina meillä oli myös verkot viereisessä järvessä, jonne ryntäsimme niitä kokemaan heti herättyämme.
Sitten perkasimme tietysti itse kalat ja niitä syötiin voikastikkeessa ja oikeiden puikulaperunoiden kera. Pienvilejelyä oli silloin melkein joka talossa, joten meillä oli heinäntekoa, lehmien ruokintaa, sonnanajoa, polttopuiden tekoa, vedenkantoa ja kaikkea mahdollista puuhaa koko ajan.
Kaikenlaisia marjoja kerättiin tietysti kotiin ja hillaa myös myyntiin, sekä kouluun piti jokaisen toimittaa tietyt litramäärät. Talvisin opettaja kyseli maanantaina kaikilta oppilailta viikonloppuna hiihdetyt kilometrimäärät, niistä pidettiin kirjaa ja parhaat saivat pieniä palkintoja.
Tehomaatalous! Eikö Helsingin betonislummeissa asuvien ihmisten elämä ole verrattavissa siihen. Varsinkin työttöminä ja oleskeluluvan saaneina oleskelevat maahanmuuttajat elävät kuin tehomaataloudessa: vain syövät ja paskantavat. Lapissa sanottiin aikoinaan noin joutilaista, turha minua on syytellä!
Helsingin seudulla asuvilla ei ole mitään tervettä luontosuhdetta.
Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten kaloista puhutaan?
Kirjoittaa Vegaanihaaste, joka vastustaa tietysti myös kalojen kasvatusta. Sitten nämä kalojen rikasta sielunelämää korostavat ihmiset menevät Helsingin rannoille seuraamaan lintujen naimista ja parittelua.
Tuhansien eurojen kamerat kaikilla, jokainen lintu kirjataan ylös ja jotain sirriäistä matkataan katsomaan satojen kilometrien päähän. Sellaisella reissulla nuo sadat "vihreät" polttavat omakotitalon vuosikulutuksen verran öljyä, minkä ne tietysti tuomitsevat sen omakotitalon osalta.
Edellisen asuntoni lähellä oli venesatama, missä minullakin tietysti oli vene, mutta sen sataman vieressä oli myös vanha, romahtanut kivilaituri. Kauniina kesäiltoina siinä kaislikon vieressä kivilaiturilla oli aina joukko pojankoltiaisia kaloja onkimassa.
Näkymä oli yhtä hieno kuin jossain Albert Edelfeltin maalauksessa ja usein olin itsekin siellä nuoren poikani kanssa. Kunnes paikalliset "vihreät" puuttuivat siihen samalla tavalla kuin ne ovat tehneet kaikilla Helsingin rannoilla.
Ne toivat paikalle omatekoisen kyltin, jossa kiellettiin kokonaan jopa laiturille meneminen. Se onkiminen oli tietysti aivan kauhistus, koska joku kaislikossa pesivä lintu voisi hirttyä veteen jääneeseen siimaan.
Tosin siinä laajalla kaislikkoalueella saalisti jatkuvasti minkkejä, jotka olivat näiden samojen "vihreiden" vapauttamia. Nekin minkit olivat jo niin urbanisoituneita, että niitä näki helposti siellä iltaisin
Siinä kivilaiturilla oli sitten aina jonkinlainen vartio ja nekin reippaat pojankoltiaiset vetäytyivät sitten betonislummien lokeroihin kännyköitään räpläämään.
Tällaista Helsingin seudulla näkee enää vain harvassa paikkaa ja nyt viimeistenkin vapaiden rantojen päälle rakennetaan siltoja "vihreille" sukkahousupyöräilijöille.
"Nyt kaikki on toisin. En oikein tiedä, saako tätä sanoa, mutta pelkään pahoin, että nopea monikulttuurisen muuttajaväestön lisääntyminen tarkoittaa pommin virittämistä".
VastaaPoistaKirjoitti eilen professori Timo Vihavainen:
https://timo-vihavainen.blogspot.com/2025/03/slummit-ja-eras-vaestonvaihto.html
Luonnonsuojelu on raiskattu vihreiden toimesta. Pidän sitä sinällään hyvänä asiana, mutta kun se pitäisi tehdä juuri piiperöiden määrittelemällä tavalla, niin se inhottaa. Muuten se ei ole "oikeata" luonnonsuojelua.
VastaaPoistaPiiperöt ja keharit kun lähettäisi Lapin erämaihin tulemaan toimeen omillaan, niin luonto korjaisi heidät pian pois leipäluvusta.
Olen stadin itäosissa nähnyt vielä pikkulasten kalastavan virvelillä/mato-ongella ja jopa perkaavan kaloja!
Joujou
Hyvä, että jotkut sentään kalastavat. Yleensä ne ovat kyllä venäläisiä, virolaisia, vietnamilaisia ja muita aasialaisia.
PoistaSehän oli aikoinaan ihan ykkösjuttu, kun kesälomat alkoivat koulusta, että mennään maalle. Sinne mummolaan kaupungista. Kaverit mukaan kuka nyt pääsi. Sehän oli ihan parhautta, kun oli tekemistä onkimisen lisäksi uiminen järvessä tai vaan saunan lämmittäminen. Naapurin maajussin mukaan mentiin aina esim traktorin kyytiin viemään vaikka rehuja. Siinä tuli opittua senkin vehkeen käyttö sivussa. Hevoset tulivat tutuiksi. Niitäkin päästiin rattaiden kanssa ajelemaan tai ratsaille. Ja ne pyörällä ajelut pitkin poikin. Kuumalla kesäpäivänä vaikkapa lähimpään kauppaan ostamaan jäätelöt. Ja jos sattui olemaan vene, missä oli tarpeeksi tehokas moottori vetämään vesisuksilla. Kaiken kruunasi iltaisin ruoka. Tuoreet perunat/kasvikset ja se mummon kastike. Oli sitten liha/kala. Ja jos sattui olemaan futiksen em/mm kisat, niitä sitten katseltiin vatsat täynnä. Jälkkäriksi lettuja marjojen kera. Nykynuoret enää tiedä tuollaisista nautinnoista mitään. En tietenkään yleistä.
VastaaPoistaLisätään vielä että opittiin miten nuotio tehdään/sytytetään. Makkaran grillaaminen/kalan kypsennys. Jotka oli itse jallitettu. Ja perattu. Moottorisahan käyttö opetettiin ja halon hakkaaminen. Siinä kuntokin kohosi kummasti. Ja se hyttysiä vastaan taistelu. Tai paarmojen. Nykyään jos hyttynen pistää, niin äkkiä mehiläiselle lääkäriin. Kärjistäen. Mutta joo. Hyviä aikoja. Tekemistä oli ja raitisilma myrkytystä tuli kupari rusketuksen myötä. Ja kaveri suhteet vain vahvistui niissä kesä seikkailuissa. Myöhemmin vaimokin löytyi kesätansseista. Ja romantiikkaa oli aidosti, eikä mitään esim tinder paskaa. Vai mitä niitä on.
VastaaPoistaJa sen lisään vielä, että luonnosta opittiin paljon. Kun siellä aikaa vietettiin. Alkaen ötököistä. Kaloista tietenkin. Linnut tulivat tutuiksi aikaisin aamulla auringon noustessa, kun veneessä oltiin tyynellä järvellä. Sekä niiden käyttäytyminen yms. Ei niitä opi mistään paremmin. Nippelitiedot erikseen. Hämähäkit ovat ns kavereita. Syövät niitä tuholaisia.
PoistaJuuri tuollaista pitäisi lapsuudessa ollakin. Poikani oli veneessä mukana aina vauvasta lähtien, seurasi tarkkaan kaikkia tekemisiäni ja seuraavalla reissulla yritti jo itsekin olla kaikin tavoin apuna.
PoistaAsuin pitkään "kympin tyttö" blondin kanssa, joka oli veneessä vaivalloisempi kuin kolmijalkainen kameli. Ei puhettakaan edes perusasioiden oppimisesta.
Kerran menin n. 10- vuotiaan poikani kanssa päiväksi saareen. Meillä oli mukana erilaisia grillimakkaroita, joihin halusin pojan tutustuttaa. Olimme sitten kaupungin rakentamassa grillikatoksessa, jossa pöytäryhmät ja valmiit polttopuut. Olin muuten itsekin yhden lamakesän niitä rakentelemassa ja kaupungin veneellä liikuin apumiehen kanssa.
Meillä oli siis poijaan kanssa monet makkarat, leivät, juustot, jne. Siihen rantaan tuli sitten veneellä pariskunta, josta näki jo 500 metrin päähän, että "vihreitä". Kahdelle alle kymmenvuotiaalle pojalleen ne antoivat kummallekin muovirasian, jossa pilkottuja porkkanoita ja muuta jäniksen ruokaa. Eivät grillanneet mitään.
Siihen tuli sitten vielä kaksi selvästi kalastajien näköistä keski- ikäistä miestä, joilla jotain savukylkeä, makkaroita ja voirasiankin löivät pöytään. "Vihreiden" pienet pojat katselivat ensin ihmeissään meitä muita ja sitten kysyvästi vanhempiaan. Lapsiraukat!
Kyllä. Todella harmi, että nämä ovat painuksissa unholaan. Ihan elämäntaitoja opittiin luonnossa. Perus sellaisia. Nykyään jos näin kärjistäen laitat tiskiin aineet perus ruskeakastikkeelle tai vaikkapa kanamunat, niin katsotaan tiktokista ohjeet räppärin jumputuksella. Muistaen, ettei 300 e kengille roisku mitään. Tonnin puhelimella googlataan tietsä niinku mikä on kastike. Ei se ihme ole, ettei nykynuoriso arvosta yhtään sitä, mistä se ruoka tulee. Kun kuulemma kaiken saa kaupasta valmiina. Tai woltilla.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaPoistin omani, kun meni niin monta virhettä.
PoistaSiis- Kyllä maaseudun nuoret osaavat vielä vähän kaikkea ja Suomessa on yleensäkin hyvä nuoriso.
Opettajakoulutukseen oli kuulemma ennen mieskiintiö, mutta vallanhimoiset femakot poistivat senkin.Nyt varsinkin pk- seudulla ovat kympin tytöt opettajina ja ainoastaan koraaniin uskovat, sekä Suomea ja kaikkea suomalaista vihaavat mamukakarat ja jälki on sen mukaista!
Nykyään kaupunkilaiset haluavat SÄHKÖ-MAASTO-pyörän, mihin terve ihminen tarvitsee sähköpyörää tai kaupunkilainen maastopyörää? Näennäisfillarointia, akkutehtaat tuhoavat ympäristöä, kunto ei kohoa ja valehtelu itselle huipussaan, vihreää on korkeintaan se mitä pössyttelevät. Eikä kyllä kauheasti fillareita näy Helsingissä kesälläkään.
VastaaPoistaJuuri noin, selkeä yhteenveto! Helsingin seudulle on rakennettu sadoilla miljoonilla pyöräilijöille tunneleita, siltoja erikoispinnoitettuja pyöräteitä, miljoonien pyöräparkkeja, jne. Niiden käytöstavat kevyen liikenteen väylillä ovat paljon sikamaisempia kuin niiden parjattujen bemarikuskien.
PoistaTarviihan ne viheriät "pyöräilijät ja pyöräiljättäret" niitä siltoja ja tunneleita. Ja varsinkin niitä ettei tule ylämäki vastaan niin jaksaa fat im diarrakin polkea sähköpyörällään, vaikka enimmäkseen istuu taksissa ne lyhyetkin matkansa, kun ei ehdi ja jaksa kävellä.
PoistaPikkunassikana se ongenkohon katselu oli kesäisin mieluista puuhaa. Ainakin jos ja kun oli joku jorpakko josta onkia. Aina ei ollut kävely tai pyörämatkan päässä.
Huru-ukko
Onhan se nyt perkele, ettei pieniä mäkiä jakseta polkea ylös. Ja sen takia sillanrötisköllä pilataan lähiseudun asukkailta kaunis kallioranta. Perheiden retkipaikka ja nuoriso on siellä kutenut satoja vuosia.
PoistaNäistä ja muista viherkommunistien Hell-Sinkille tekemistä tuhotöistä on kirjoittanut mainiosti Mikko Paunio:
VastaaPoistahttps://beta.oikeamedia.com/o1-224702
Hän vaatii otsikossaan tuhontaa pysäytettäväksi, mutta minkäs sille voi, kun hell-sinkiläiset taas kohta jatkavat äänillään viherkommunistien valtaa.
Vaihtoehtojakin olisi, mutta kun ei vaan kelpaa.
Mikko Paunio on pätevä noissa Helsingin asioissa, mutta minkäs hänkään mahtaa. Kuten Ville Niinistö kannattaa Ukrainan sodan jatkamista vain sen takia, että aselepoa on puuhaamassa itse Suuri Saatana- Trumppi.
PoistaJuu, ja jos hintahtava hipsteri kalastaakin, se on sitä "catch 'n release" eläinrääkkäystä. Saaliista otetaan kuvia someen tai tehdään vaikka ohjelma yleen. On sitte niin voimaannuttavaa.
VastaaPoistaSitä catch and release touhua minä en jaksa ymmärtää. Kalojen kiusaamista ja silpomista.
PoistaEikö se ollut joku julkku tai mulkku, pääkkönenkö nimeltään joka sitä harrastaa ja levittää muka hyvänä harrastuksena?
PoistaIhme kun ei ne vegaanihaasteen porukat ole siihen puuttuneet. Lie heidän mielestään sitä parempaa kalastusta kun ei niitä kaloja tapeta, vähän vaan kidutetaan kiduksista.
Huru-ukko
Onhan se sama kuin jos hirvi ammuttaisiin tajuttomaksi, kuvattaisiin ja päästettäisiin taas menemään. Pian sekin varmaan tulee.
Poista